Taas on yksi reissumme tehtynä ja jäämme kaikki odottelemaan ensi kesän (2025) tapahtumia :)

Kohta selvisi, että Suur-Saimaan ajot alkaisivat pian, eli ne hienot muskeliveneet ja muut pikakiiturit valmistautuivat lähtemään kohti Puumalaa ja takaisin. Kyse ei ollut kilpailusta vaan mukanaolosta.

Don Papa -pitseriassa saimme hyvät paikat ja hyvät kuvat höyrylaivoista, joilla myöskin oli oma tapahtumansa: Suomen höyrypursiseuran Saimaan Regatta. Ja pitsa oli myös tietysti hyvää.

Perinteinen jälkiruoka eli vohveli hillolla ja kermavaahdolla löytyi satamatorin Marttojen vohvelikioskilta. Herkkua nautiskelimme hauskan puhallinorkesterin esiintyessä. Matkalla majapaikkaan ohitimme myös Tractor pulling SM- osakilpailun, josta kuvasimme mieskotiväelle vähän papatusta.

Illalla oli tutun tanssipaikan eli Iitiän tanssilavan vuoro. Ensin osallistuimme salsa-kurssille. Pekkaniskan pojat ja Matti-Sakari tahdittivat kiertueemme viimeiset oikein vauhdikkaat tanssit. Iltapalan kruunasi makoisa lihapiirakka jokailtaisen makkaran sijasta.

Illalla kutsui Savitaipaleen Välijoen lava ja toistamiseen Jarkko Yli-Sikkilä & Soiva orkesteri.

Joutsenossa sijaitseva Jänhiälän lava oli uusi tuttavuus, mutta esiintyjä ei. Sami Rosholm tykkää myös itse tanssia.

Illan tansseihin (Nurmaan lavalle), mentiin etuajassa, koska ennen tansseja oli fusku-kurssi. Illan orkesteri (Sinitaivas) tahditti meille taas mukavat tanssit.

Illalla pelattiin Lomakivessä korttia ja keräiltiin voimia reissun loppurutistukseen.

Tänään teimme retken kahteen näköalapaikkaan. Vuorenpeikon näköalatorni antoi huimat metsänäkymät ja Hiidenkivellä sai nauttia suomalaisista järvimaisemasta. Hiidenkivellä voi joskus nauttia myös konserteista. Kimolan kanavallekin tupsahdettiin sattumalta.

Illalla oli tanssit Saukonkalliolla, Kari Hirvosen ja Onnen tähti -orkesterin tahdittamana. Saukonkallio on myös muodostunut jo perinnepaikaksi.

Illalla oli tanssit Tirvan lavalla ja orkesterina Weranta, molemmat uusia tuttavuuksia. Ennen tansseja oli fusku-kurssi.

Yövyimme Pielavedellä ja illan tanssit olivat Maaningan Kasinolla. Pekkaniskan Pojat soittivat hyvää tanssittavaa musiikkia ja vientiä riitti.

Matkalla tansseihin saimme hienoja kuvia Ahkiolahden vesistöistä, kanavista ja koskesta.

Pysähdyimme syömään Hankasalmella Jari-Pekan liikenneasemalle, josta ei voi ostaa alkoholia/tupakkaa tms. yrittäjän vakaumuksen vuoksi. Tapasimme kuitenkin yhden uuden tuttavuuden, nimittäin robotti-tarjoilijan, joka hauskuutti outoudellaan ainakin meitä.

Heinävedellä majoituimme jo tutuksi tulleeseen Kotipuroon, tällä kertaa yläkertaan, sillä alakerran olivat vallaneet kalastajat. Majatalon kaksi hevosta olivat laitumelta karkuteillä ja kirmasivat riemuissaan laukaten pihaan. Ne kävivät haistelemassa vain meidän autoa, muut eivät kiinnostaneet...

Kermankosken lavan tansseissa oli yllättäen naisia vähemmän kuin miehiä, joten tanssimaan pääsi aina kun halusi. PNP ja Henri Jokinen taituroivat hyvän tunnelman ja kahvion itsetehdyt karjalanpiirakat ja muurinpohjaletut antoivat lisää energiaa. Lava sijaitsee aivan uskomattoman hienossa paikassa, kahden pienen kosken välissä. Lavan sisustus on myös huolella suunniteltu: mm. korkokenkiä on naulakoina ja lierihattuja lampunvarjostimina. Naisten vessasta löytyy tarvikkeita kampausten kuivattamiseen ja kohentamiseen, sillä kyllähän tanssiessa kuuma tulee.

Nämä taitavat olla vakiokohteemme, sillä Kermakoskesta kuulemma alkaa aina reissumme suunnittelu 💃